Lähetys alkoi ja Jonathan muuntautui Mr. J:ksi ja Crazy Show:n Autiosaarella-sarjan ensimmäinen jakso alkoi. Ensin tietysti esiteltiin osanottajat, joita oli neljä miestä ja neljä naista. Heidät jaettiin pariksi ryhmäksi, jotka kumpikin saivat oman bambutalon.

Bambutaloja oli viisi, joista kahdessa asuisivat kuukauden ajan osanottajat, jotka oli jaettu kahteen ryhmään, yhdessä kuvaustiimi ja juontaja. Kaksi muuta taloa oli tarkoitettu vapaa-ajan viettoa varten ja toisessa sijaitsi myös radiopuhelin.

Näin ensimmäisenä päivänä otettaisiin rennommin ja osanottajat saivat rauhassa tutustua saareen.

****

Pari päivää sujui ongelmitta, sitten kolmantena päivänä tuli tiedotus Hawajilta. Suuri myrsky oli lähestymässä saarta.

”Tänään emme poikkeuksellisesti kuvaa mitään, eikä suoraa lähetystä ole, sillä keskitymme vahvistamaan asumuksiamme, sekä kiinnitämme Gabriellan paremmin, jottei myrsky hakkaisi sitä kappaleiksi, mikäli myrsky nyt tulee tänne.” Jon sanoi kilpailijoille, jotka nyökkäsivät salaa tyytyväisinä, kun ei tarvinnut suorittaa niitä typeriä tehtäviä.

Ainoat, jotka näyttivät hapanta naamaa, olivat David ja Wes, jotka tuntuivat pitävän toinen toistaan hölmömmistä tehtävistä. He kumminkin päättivät pitää mölyt mahassaan ja auttaa muita.

Koko päivän kaikki uurastivat ja katsoivat, että bambutalot olivat nyt niin vahvoja kuin vain suinkin oli mahdollista.

Craig ja Scott kävivät tarkistamassa Gabriellan kiinnityksen ja paransivat kiinnitystä lisää parilla köydellä.

Illalla, Jill ja Matt seisoivat hiekkarannalla, kuunnellen laineiden levollista liplatusta. He katsoivat tummuvaa taivasta, jota valaisi juuri noussut kuu tähtien keralla. Kaikki oli täydellistä, kunnes jostain hyvin kaukaa kantautui matala jyly ja samassa taivaanrannan peitti suuri tumma pilvi.

”Ei hätää, se on vielä melko kaukana.” Matt sanoi hiljaa ja katseli hitaasti suurenevaa pilveä, joka levittäytyi pitkin taivaanrantaa peittäen jo tähtitaivaankin näkyvistä.

”Mennään silti sanomaan muille, että se on tulossa.” Jill sanoi, sillä hän ei erityisemmin pitänyt rajuilmasta, etenkään jos oli suojatta sen tullessa.

”Mennään vain, vaikka voihan olla, että se ei osu saarelle ollenkaan.” Matt sanoi ja he alkoivat kävellä hiljakseen kohti bambutaloja.

He astuivat suurimman bambutalon ovesta sisälle.

”Myrsky lähestyy, mutta ei huolta, se ei ole täällä ainakaan pariin tuntiin.” Matt sanoi.

”Pitäkäämme siis siihen asti hauskaa.” David hihkui.

”Ääliö.” Fiona tuhahti hiljaa ja pyöräytti silmiään merkitsevästi.

Craig, Mona, Matt, Fiona ja Jill innostuivat pelaamaan korttia, Cecile luki mukanaan tuomaansa naistenlehteä, David ja Wes suunnittelivat lainelautailua, nähtyään yhä vain suurenevat aallot, jotka löivät rantaan kuohuen.

”Ette mene minnekään.” Jon sanoi huomattuaan nuorten miesten aikeet. ”Turhan riskialtista.” Hän perusteli nähdessään Wesin ja Davidin nyreät ja kysyvät ilmeet.

”Ilonpilaaja.” Wes mutisi ja painui Davidin kanssa takaisin sisälle.

Oli kulunut jo melkein kaksi tuntia siitä, kun Jill ja Matt olivat kuulleet etäisen jyrinän ja nähneet lähestyvät myrskypilvet. Taivas oli nyt täysin musta ja tuuli oli yltynyt miltei myrskyksi ja ravisteli majojen seiniä. Aaltojen pauhu kuului nyt majoihin asti. ’Menisi nyt vain ohitse.’ Jill toivoi ja kuunteli ulkona raivoavaa tuulta ja merta.

Hetkeksi tuuli tuntui tyyntyvän, mutta sitten rävähti salama ja heti perään kuului valtava jyrinä. Se oli niin valtava, ettei Jill milloinkaan ennen ollut kuullut sellaista. Pian myrsky ärjyi täydellä voimallaan ja majassa olijoista alkoi tuntua kuin se yrittäisi repiä majat irti.

Sade hakkasi majan kattoa ja jostain kuului kovaa ryskettä ja hetken kaikki jo luulivat majan rysähtävän kasaan, mutta ei, niin ei käynyt vaan maja pysyi kuin ihmeen kaupalla pystyssä.

”On parasta, että olemme yön yli täällä.” Jon sanoi eikä pitänyt yhtään ulkona raivoavasta myrskystä, eikä siitä, että oli huomannut Scottin kadonneen.

Aamulla kaikki oli tyyntä ja rauhallista, mutta maisema oli murjotun näköinen. Palmupuita oli nurin hujan hajan ja pystyssä oli vain vapaa-ajan viettoon tarkoitettu maja, sekä pari muuta majaa.

Maja, jossa radiolähetin oli ollut, oli nyt nurin kuin jokin suuri voima olisi pyyhkäissyt sen ylitse. Matt juoksi kasalle, joka oli vielä eilen ollut maja ja kaiveli hetken, kunnes löysi viimeinen radiolähettimen rojujen alta. Lähetin oli ihme kyllä, säilynyt rytäkästä ehjänä.

Hän vei sen suureen majaan, jotta Jon tai Scott voisi sen tarkastaa ja ilmoittaa lähimpään tukikohtaan, heidän selvinneen hengissä myrskystä.