Jon, Craig ja David menivät rantaan katsomaan, miten Gabriella oli selvinnyt myrskystä. Gabriella ei ollut enää paikallaan ja vain pari köydenpätkää oli laiturin säleissä kiinni ilmoittamassa siitä missä Gabriella oli ollut. Läheisissä rantakivissä oli muutamia vaaleita naarmuja ja rantaan oli ajautunut useita vaaleita säleitä. Uljas purjevene Gabriella oli hakkautunut kiviin ja koralleihin ja hajonnut säleiksi.

Senhän piti olla hyvin kiinnitetty.” Jon sanoi ja katsoi typertyneenä lautakasaa, joka oli ollut laituri. ”Meidän pitää ottaa yhteys tukikohtaan, jotta voivat hakea meidät pois.”

Miksi?” David kysyi.

Koska, meillä ei ole muuta keinoa poistua täältä, kuin tuo purjevene ja tukikohta.” Jon vastasi kertomatta kuitenkaan sitä, että Scott oli yhä kateissa ja lisäsi. ”Olemme menettäneet toisen, joten ei ole kovinkaan viisasta jäädä tänne enää, ellemme saa uutta purjevenettä.”

David nyökkäsi ja oli hiljaa. Hän katseli köydenpätkiä, jotka osittain lilluivat vedessä ja ihmetteli, kuinka siististi ne olivat leikkautuneet poikki, niin kuin joku olisi ne leikannut poikki. ’Outoa.’ David ajatteli ja painui sitten muiden perään. David sai nopeasti muut kiinni ja kysyi sitten Jonilta, ”pitäisikö muille kertoa ensin, että olemme jumissa täällä, siihen asti kunnes joku tulee hakemaan meidät täältä?”

Olet oikeassa.” Jon sanoi ja jatkoi. ”Voisit käydä sanomassa muille, että tulevat vapaa-ajan majaan.”

Ok. Olen jo menossa.” David sanoi ja painui edeltä. Hän törmäsi ensin Fionaan ja Monaan. David kertoi nopeasti, että koko porukka kokoontuu vapaa-ajan majalla.

Miksi meidän pitää kokoontua? Onko tapahtunut jotain… vakavaa?” Fiona kysyi.

Tavallaan.” David sanoi ja jatkoi. ”En nyt ehdi jaaritella, pitää vielä saada tieto, Jillille, Wesille ja Mattille.”

Hyvä on.” Fiona sanoi ja alkoi harppoa kohti vapaa-ajan majaa kiskoen Monan mukaansa.

David lähti etsimään ystäväänsä, sekä Mattia ja Jilliä, jotka hän löysikin siivoamasta pahinta sotkua. David selitti nopeasti samat asiat heille, kuin oli vähän aikaisemmin kertonut Fionalle.

Yhdessä he menivät vapaa-ajan majalle, jossa Jon, Fiona ja Mona jo odottivatkin.

 

Jon käveli edestakaisin ja silmäili samalla kilpailijoita, jotka istuivat, kuka missäkin. ’Mihin ihmeeseen Craig jäi kuhnimaan?’ Hän ajatteli. ’Ja missä ihmeessä on Scott?’

Jon alkoi tosissaan olla huolissaan Scottista, sillä ei ollut lainkaan hänen tapaistaan kadota noin vain jonnekin. Juuri kun Jon oli aikeissa lähteä etsimään Craigia, tämä tulikin majaan.

Missäs sinä kuhnit?” Jon kysyi

Missäs luulisit.” Craig vastasi.

No antaa olla.” Jon sanoi ja jatkoi. ”Mene paikallesi, niin päästään aloittamaan.”

Jon silmäili kaikkia ja mietti, kuinka kertoisi tilanteen. Ennen kaikkea, kuinka hän kertoisi, että Scott oli kadonnut, vai jättäisikö kertomatta. Jon henkäisi syvään ja aloitti.

Näyttää siltä, että me emme pääse pois tältä saarelta, ennen kuin joku meidät täältä hakee, sillä yöllinen myrsky katkoi köydet purjeveneestä, niin että se hakkautui pirstaleiksi.” Jon kertoi. ”Kilpailutoiminta keskeytetään ainakin siihen asti, kunnes saamme uuden veneen. Ai niin ja jos joku teistä näkee Scottin, niin voisi pyytää häntä tulemaan puheilleni.”

Oliko siinä kaikki?” Matt kysyi.

Kyllä, halusin vain kertoa kaikille, mitä on tapahtunut, jottei syntyisi väärinkäsityksiä.” Jon vastasi ja jatkoi. ”Voitte nyt mennä vapaasti jatkamaan, mitä nyt olittekin tekemässä ja minä puolestani painun ottamaan yhteyttä tukikohtaamme.”

 

Kilpailijat hajaantuivat keskustellen tapahtuneesta.

David kertoi Wesille huomiostaan ja yhdessä he painuivat laiturin rippeille katsomaan tapahtunutta.

Katso.” David sanoi Wesille ja näytti vedessä lilluvaa köydenpätkää.

Sehän on katkaistu.” Wes sanoi ja kumartui lähemmin katsomaan köydenpätkää, joka liikkui hitaasti edestakaisin virran mukana. ”Menen hakemaan Jonin tänne. Hänelle on kerrottava, että joukossamme on sabotoija.”

Tämän sanottuaan Wes lähti ja David jäi tutkimaan laiturin ympäristöä, löytääkseen jotakin mikä kertoisi, että kuka olisi voinut tehdä niin katalan tempun. Hän kumartui lähemmäksi erästä kiveä, jossa näkyi olevan valkoisia raitoja, maalia Gabriellasta. Hän kuuli askelia ja ajatteli, että Wes oli tulossa takaisin ja nousi ylös.

Sinähän tulit nopeasti takaisin.” David sanoi kääntyessään, mutta mitään hän ei ehtinyt nähdä, sillä pimeys iski hänen ylitseen kuin suuri hyökyaalto ja vei mukanaan.

 

Jon meni isolle majalle, ottaakseen yhteyttä tukikohtaan. Hänen astuessaan sisälle majaan, häntä odotti masentava näky, sillä radiolähetin, joka vielä aamulla oli ollut ehjä, oli nyt isketty täysin palasiksi.

'Mitä ihmettä on tekeillä?' Jon ajatteli ja katseli lattialla lojuvia radiolähettimen palasia.

Hän päätti koota kilpailijat taas kokoon ja kysyä, kuka oli hajottanut radion. Oli ilmiselvää, että joku yritti sabotoida Autiosaarella kisaa. No ainakin tunnelma olisi aito. Jon harppoi ovelle ja oli törmätä Wesiin, joka oli tulossa majaan.

Minulla olikin asiaa sinulle.” Wes sanoi.

Mitä nyt on tapahtunut.” Jon kysyi ärtyneenä, sillä viimeinen asia, mitä hän tällä hetkellä halusi, oli lisää ongelmia.

David näytti minulle köydet, joilla Gabriellan piti olla sidottu kiinni ja kun minä niitä katsoin, niin olen sitä mieltä, etteivät ne ole hankautuneet poikki, vaan joku on ne tahallaan katkaissut.” Wes selitti.

No voi tuhat tulimmaista.” Jon älähti. ”Sehän tästä nyt vielä puuttuikin.”

Mikä sinulle tuli? Etkö saanutkaan lähetettyä viestiä tukikohtaan?” Wes kysyi hämmästyneenä.

En, sillä joku on hajottanut radiolähettimen, me olemme täällä omillamme, emmekä saa apua.” Jon sanoi ärtyneenä. ”Meitä ei kaivata ainakaan viikkoon vielä, mutta luulen, että alkavat ihmetellä, kun eivät saa lisää jaksoja lähetettäväksi televisioon.”

Wes oli hiljaa, hän oli halunnut vain olla hauskassa kisassa ja tämä nyt ei ainakaan ollut enää hauskaa.

Mennään hakemaan muut, heidän täytyy saada tietää, miten pahassa jamassa me nyt olemme.” Wes sanoi.

 

Matt ja Jill kävelivät hiekkarannalla, kun Fiona ja Mona istuivat vähän kauempana ja nauttivat auringon lämmöstä. Äkkiä Matt näki jotakin roikkumassa palmussa, jonka vihreät lehdet melkein hipoivat vedenpintaa.

Jill on parempi, ettet katso.” Matt sanoi, sillä hän oli jo huomannut, mikä palmussa roikkui.

Mattin kiellosta huolimatta Jill vilkaisi kaarella olevaan palmuun ja se mitä siellä oli, sai hänen sisuksensa kääntymään ympäri.

Jill kiltti, mene hakemaan Jon tänne, äläkä sano Fionalle ja Monalle vielä mitään.” Matt sanoi.

Jill nyökkäsi pidellen kättään suunsa edessä, jottei olisi oksentanut siihen paikkaan. Hän kääntyi ja lähti juoksemaan kohti suurinta majaa ja törmäsi päin Wesiä, joka harppoi vastaan.

Auh!” Jill älähti. ”Katsoisit eteesi.”

Sinähän se törmäsit minuun.” Wes sanoi hieroen kipeytynyttä käsivarttaan ja kysyi. ”Mihin sinulla oli niin kiire?”

Minä… ” Jill aloitti, mutta huomasi Jonin, joka oli tullut Wesin perässä. ”Jon sinua minä etsinkin. Matt ja minä… me löysimme ruumiin.”

Ei, ei, ei, ei.” Jon sanoi ja katsoi Jilliä epäuskoisesti. ”Kerro, ettei tuo, mitä sanoit, ollut totta.”

Mutta kun se on totta.” Jill sanoi ja jatkoi. ”En minäkään uskoisi, ellen olisi nähnyt.”

Wes ja Jon lähtivät seuraamaan Jilliä, joka johdatti heidät Mattin luokse. Fiona ja Mona huomasivat heidät, nousivat paikoiltaan ja liittyivät seurueeseen.

Mitä on tekeillä?” Fiona kysyi nähtyään huolestuneen ilmeen Jonin, Wesin ja Jillin kasvoilla.

Kun tietäisinkin.” Jon sanoi.

Enempää he eivät keskustelleet, sillä he olivat saapuneet Mattin luo. Mona parkaisi ja käänsi katseensa pois palmusta, nähtyään mikä siinä roikkui.

Sehän on…” Wes aloitti

Scott!” Jon älähti. ”Miten hemmetissä hän tuonne päätyi?” Hän kysyi ja katsoi epäuskoisena palmussa roikkuvaa Scottin velttoa ruumista.

Meidän on saatava hänet alas ja haudattua, ennen kuin hänen ruumiinsa alkaa haista.” Matt sanoi ja ryhtyi availemaan solmuja köydestä, jolla Scott oli puuhun sidottu.

Jon ja Wes auttoivat Mattia, kun naiset seisoivat paikallaan ja seurasivat hiljaa miesten työskentelyä.

Pitkän tovin kuluttua he saivat Scottin ruumiin irti palmusta. Wes ja Matt kantoivat ruumiin majalle, jossa heitä vastaan talsi Craig.

Onko tuo Scott? Mitä hänelle on tapahtunut?” Hän kysyi.

Sen kun tietäisimme.” Matt sanoi. ”Löysimme hänet killumasta palmusta.”

Itsemurha kenties.” Craig ehdotti.

Tuskin, mutta ei pois suljettua.” Matt vastasi ja laski Scottin ruumiin hiekalle. ”Saat auttaa hautaamaan hänet.” Hän lisäsi.

 

Juuri kun Matt ja Craig olivat kaivamassa hautakuoppaa, joku käveli heidän luokseen. Matt kääntyi katsomaan, kuka tulija oli.

David.” Matt sanoi hämmästyneenä ja huomasi, että tämä oli lyönyt päänsä johonkin. ”Mitä sinulle on tapahtunut?”

Minä…” David aloitti ja tuupertui hiekalle.

Matt paiskasi lapionsa kädestään ja syöksyi Davidin luokse. Craig pysyi paikallaan ja näytti hieman happamelta.

Craig auta, kannetaan hänen majalle. Kuopan voi kaivaa myöhemminkin, sillä tuo ruumis ei karkaa mihinkään.” Matt sanoi ja vilkaisi Craigia.

Craig nyökkäsi ääneti ja tuli Mattin avuksi. Yhdessä he saivat Davidin kannettua majalle, jossa heitä vastaan tuli Wes. Nuorukainen huudahti tukahtuneesti nähtyään ystävänsä.

Onko hän… kuollut?” Wes kysyi ja seurasi Mattia ja Craigia majaan.

Ei.” Matt vastasi ja lisäsi. ”Mutta kunnollisen tällin hän on saanut.

On tainnut olla taas jossakin temppuilemassa ja lyönyt sitten päänsä.” Craig tuumi.

Ei hän temppuillut.” Wes vakuutti. ”Hän jäi laiturin jämille, kun lähdin etsimään Jonia.” Hän selitti.

Miksi sinä häntä hait?” Matt kysyi kummastuneena.

Koska joku yrittää sabotoida kisaa ja koska hän huomasi, että joku oli leikannut Gabriellan kiinnitysköydet poikki ennen myrskyä.” Wes selitti.

Oletko varma.” Craig kysyi epäillen.

Olen, sillä katsoin itsekin niitä köysiä.” Wes vastasi.

Craig jää sinä tänne vahtimaan Davidia Wesin kanssa, niin minä etsin Jonin käsiini.” Matt sanoi, kun he olivat saaneet Davidin vuoteelle.

Hyvä on.” Craig myöntyi, Wesin tyytyessä mumisemaan jotain joon tapaista.

Matt häipyi etsimään Jonia ja löysikin tämän pian vapaa-ajan majasta. Hän selitti tälle nopeasti, mitä oli tapahtunut.

Ei, ei, ei, tämä ei voi olla totta.” Jon sanoi ja haroi hermostuneena tummia hiuksiaan. ”Koko kisa on ollut alusta alkaen pelkkiä vastoinkäymisiä.” Hän jatkoi.

Ymmärrän, mutta luulen, että mitä pikimmin pääsemme täältä pois, niin sitä vähemmän vahinkoja pääsee tapahtumaan.” Matt sanoi vakavana, sillä hänkään ei pitänyt näistä oudoista sattumuksista. ”Ehdotankin, että kyhäämme jonkunlaisen lautan tai veneen ja yritämme päästä lähimpään asuttuun saareen, josta voimme yrittää saada apua.”

Olet oikeassa.” Jon sanoi ja tunsi itsensä toiveikkaaksi. ”Mennään nyt kuitenkin katsomaan Davidia.” Hän lisäsi.

Ääneti he harppoivat majalle, miettien mitä Davidille oli mahtanut tapahtua ja mihin tämä oli päänsä lyönyt.

Maja oli tyhjä, Craigia ja Wessiä ei näkynyt missään. David retkotti yhä vuoteella, johon hänet oli nostettu ja näytti liikkumattomalta.

Matt syöksyi tarkastamaan Davidin ja saattoi vain todeta, että tämä oli kuollut.

Kuollut.” Hän sanoi ja kääntyi katsomaan Jonia. ”Ja hän oli elossa kun lähdin sinua etsimään.” Hän lisäsi.

Tämä peli ei vetele.” Jon sanoi ja alkoi kuulostaa taas hermostuneelta. ”Kutsutaan koko porukka vapaa-ajan majalle ja tämän jälkeen yksikään ei lähde hortoilemaan itsekseen mihinkään.” Hän jatkoi ääni aavistuksen täristen.

Totta, mutta David ja Scott pitäisi haudata, sillä ei heitä ajoissa mantereelle saada.” Matt sanoi.

Hyvä on, hoidetaan heidät ensin ja haetaan sitten muut.” Jon myöntyi ja haroi taas hermostuksissaan hiuksiaan.

Yhdessä he kantoivat Davidin paikkaan, jossa Scottin ruumis vielä odotti hautaamista. Hiki pisaroi kummakin otsalla ja valui pitkin selkää, heidän kaivaessaan kuoppaa. Pitkältä tuntuneen ajan kuluttua kuoppa oli valmis ja he laskivat ruumiit siihen ja peittivät sitten huolellisesti. Matt iski kaksi puista ristiä kummun päälle muistuttamaan Scottista ja Davidista.

Tämän jälkeen he suuntasivat hikisinä ja väsyneinä vapaa-ajan majalle, jossa kaikki neljä naista olivat.

Oletteko nähneet Wesiä tai Craigia?” Jon kysyi väsyneellä äänellä.

Emme ole.” Jill vastasi ja katsoi kumpaakin miestä huolestuneena. ”Mitä on tapahtunut?” Hän kysyi.

David on kuollut.” Matt sanoi hiljaa ja istuutui lähimpään tuoliin. Hetken levähdettyään hän kertoi mitä oli tapahtunut ja toiseen tuoliin istahtanut Jon vahvisti tapahtuneen.

Majaan laskeutui painostava hiljaisuus, jonka aikana naiset sulattelivat saamaansa tietoa ja katselivat kaikkia majassa olijoita huolestuneina.

Luulen, että Wes tai Craig on asialla, sillä heidän äkillinen katoamisensa huolestuttaa minua.” Jon uskaltautui sanomaan pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Samaa minäkin epäilen, mutta ennen kuin ketään aletaan syytellä, voisimme yrittää ensin tutkia, mistä on kyse.” Matt sanoi ja jatkoi. ”Lisäksi suosittelen, ettei kukaan meistä lähde yksin minnekään, vaan että joku on aina mukana.”

Olet oikeassa.” Jon sanoi hieman rauhoittuneena.

Minä en kyllä usko, että Wes olisi tämän takana.” Fiona sanoi. ”Hölmö hän saattaa olla ja vähän lapsellinenkin, muttei kuitenkaan murhaaja.” Hän perusteli.

No en minäkään voi uskoa, että hän olisi tätä kaikkea suunnitellut.” Matt sanoi. ”Mutten ihan helposti sitä usko Craigistakaan, mutta toisaalta hän vaikuttaa kyllin fiksulta suunnitellakseen jotain tällaista. En vain tiedä, mitä syytä hänellä olisi tämmöiseen.” Hän pohti.

No mutta ajatellaan sitä sitten aamulla, nyt voisimme yrittää nukkua.” Jon sanoi ja kuin sanojensa vakuudeksi haukotteli kunnollisesti. Päivä oli ollut raskas ja uuvuttava.

Kaiken varalta, pysytään kaikki samassa tilassa koko yö.” Matt sanoi ja jatkoi. ”Sillä kuka hyvänsä tuo murhaaja onkin, eihän voi tehdä mitään herättämättä meitä kaikkia, kun olemme yhdessä.”

Totta.” Jon myönsi.

Matt?” Jill kysyi.

Niin.” Matt vastasi.

Voisiko… tai siis tämä on kyllä tyhmää, mutta… tuota saisinko viettää yöni vierelläsi?” Jill kysyi takellellen ja punastui.

Toki.” Matt sanoi hymyillen ja veti Jillin lähelleen.

Kiitos.” Jill sanoi hiljaa.

 

Mainingit löivät laiskasti rantaan, sademetsän hyönteiset sirittivät ja jossain lokit nahistelivat nukkumapaikoista, mikä kuului majalle asti.

Rauhalliset%20nukkujat-normal.jpg

Nuo äänet tuudittivat majan asukkaat uneen yksi toisensa jälkeen ja hiljaisuus laskeutui majaan. Kuului vain nukkujien tasainen hengitys ja ulkoa hiljainen meren pauhu.

 

Matt ja Jon olivat ennen levolle vetäytymistä salvanneet ovet ja tarkastaneet muut mahdolliset sisäänpääsytiet, jotka sitten tukkivat parhaansa mukaan.

Ulkoa kuului askelia ja kevyessä unessa ollut Matt havahtui kokonaan. Hän nousi paikaltaan, hiipi Jonin luo ja herätti tämän.

Joku liikkuu ulkona.” Matt kuiskasi ja kuin sanojensa vakuudeksi kuului taas askelia, jotka pysähtyivät ja seuraavaksi tuo joku kokeili ovea.

Matt ja Jon pidättelivät hengitystään ja tuijottivat ovelle, valmiina hyökkäämään, mikäli tuo joku päättäisi yrittää väkisin sisälle.

Päästäkää sisälle.” Kuului hätäinen huuto ulkopuolelta ja seuraavassa hetkessä huutaja takoi ovea.

Se on Wes.” Matt sanoi ja harppasi ovelle. Hän avasi oven ja päästi selvästi peloissaan olevan nuorukaisen sisälle. ”Mitä tapahtui ja missä olet ollut?” Matt kysyi, kun oli salvannut oven uudestaan.

Se tappoi Davidin, kuristi.” Wes sanoi tuijottaen silmät suurina eteensä. ”Tappoi Davidin, minun veljeni.” Hän hoki uudestaan.

Ota tästä ja aloita ihan alusta.” Jon sanoi ojentaen lasillisen viskiä Wesille, jonka ohjasi sohvalle istumaan.

Nuorukainen totteli ja kulautti kerralla lasin tyhjäksi. Hänen kätensä alkoivat täristä, silmät räpsyivät vimmatusti ja huulet vavahtelivat. Oli kuin tämä vasta olisi käsittänyt kunnolla, mitä oli tapahtunut.

Wes?” Matt kysyi. ”Jaksatko kertoa, mitä tapahtui sen jälkeen, kun jätin sinut ja Craigin Davidin seuraksi.”

Wes nyökkäsi puristaen lasia tiukasti sormissaan, kuin yrittäen tällä tavoin hillitä käsiensä tärinää.

David tuli tajuihinsa ja yritti kertoa, mitä hänelle oli tapahtunut.” Wes aloitti pyöritellen tyhjää lasia hermostuneesti sormissaan. ”Sitten minut työnnettiin syrjään ja löin siinä hötäkässä pääni johonkin ja seuraava mitä muistan, oli se kun tuo joku kuristi minua, näin miten David retkotti vuoteella ja tuo kuristaja mutisi, että tekisin pian seuraa hänelle. En muista mitä tein, mutta pääsin vapaaksi ja juoksin viidakkoon.”

Näitkö ollenkaan kuka se oli?” Jon kysyi.

En, en muista. Kaikki kävi niin nopeasti.” Wes vastasi ja tuijotteli tyhjän lasin pohjaa.

Oletko nähnyt Craigia?” Matt kysyi vuorostaan.

En.” Wes vastasi ja nosti katseensa lasista. ”Eikö hän ole täällä?”

Ei.” Matt vastasi ja sanoi. ”Riittää kyselyt jo tältä yöltä. Mene nukkumaan, niin keskustellaan asiasta aamulla lisää.”

Wes nyökkäsi, antoi lasin Mattille ja otti Jonin tarjoaman makuupussin vastaan. Tämän jälkeen hän levitteli makuupussin Monan viereen, sukelsi pussin sisään ja yritti nukkua.

Poika parka.” Jon sanoi myötätuntoisesti, kun Wes oli vetäytynyt levolle.

Hän on kokenut kovia, mutta eiköhän tuosta tokene.” Matt tuumasi ja nyökäytti nuorukaista kohti. ”Mene sinä vain nukkumaan. Minä voin vahtia lopun yötä.” Hän lisäsi vilkaisten Jonia joka haukotteli.

Jon nyökkäsi, toivotti hyvät yöt ja vetäytyi omaan makuupussiinsa.

Matt harppoi ikkunalle työntäen kätensä housun taskuihin, jollon hänen sormiinsa osui lappunen, jonka oli ennen matkaa tulostanut.

Hän veti sen taskustaan ja tarkasteli sitä heikossa valossa. Lapussa oli jokaisen osallistujan nimi ja ikä. Hän katseli listaa nyt tarkemmin, löytääkseen siitä jotain vihjettä kuka heistä olisi voinut sotkea koko kisan.

Hän katseli Craigin tietoja ja hieman tarkemmin ja vasta huomasi vasta nyt, ettei annettu ikä täsmännyt, sillä hän muisti tämän vaikuttaneen annettua ikää vanhemmalta. Lisäksi kuvakin oli jotenkin erilainen. Mies joka hymyili kuvassa, ei muistuttanut lainkaan Craigia.

Miten en sitä silloin lähtöpäivänä huomannut?’ Hän mietti katsellen kuvaa ja tietoja tarkemmin. ’Eikö Craig ollutkaan se kuka hän väitti olevansa ja kuka tuo mies sitten oli jos ei Craig? Miksi hän oli ottanut toisen henkilöllisyyden ja ylipäätään miksi hemmetissä hän tuli tähän kisaan mukaan?’ Matt mietti ja vilkaisi ulos ikkunasta.

 

Ulkona oli pimeää ja rauhallista, samoin majassa, jonka hiljaisuus alkoi hiljalleen unettaa häntä. Hän haukotteli, nousi paikaltaan ja käveli hetken ympäriinsä piristyäkseen. Se auttoikin hetkeksi, mutta pian hänen kuunnellessaan nukkujien tasaista hengitystä, väsymys taas palasi ja luomet alkoivat lupsahdella kiinni väkisinkin.

Melkein huomaamattaan hän torkahti penkille jossa istui, havahtuakseen muutaman kymmenen minuutin päästä siihen, kun joku kokeili ovea. Hän nousi ja asteli ovelle, valmiina kumauttamaa, mikäli ulkona liikkuja päättäisi yrittää väkisin sisälle.

Aistit ja lihakset äärimmilleen jännittyneenä, Matt kuunteli ja hätkähteli jokaista pientä risahdustakin. Ulkoa kuului askelia, jotka loittonivat, kun tuo joku poistui huomattuaan, ettei pääsisi sisälle.

Kului pitkän aikaa, ennen kuin Matt rauhoittui ja istuutui takaisin tuolilleen.

Enää ei nukuttanut, joten jonkin ajan kuluttua hän nousi tuolilta ja päätti kiertää kaikki ikkunat läpi ja katsoa näkyikö ulkona ketään.

Ei ketään, vain pimeyttä, joka alkoi hiljalleen kaukana taivaanrannassa vaalentua aamun merkiksi. Matt oli jo vetäytymässä takaisin vartiopaikalleen, kun kuuli kolinaa pienestä huoneesta, jonka Jon oli alussa jakanut Scottin kanssa. Ääneti hän hiipi kohti huonetta ja pysähtyi sitten ovelle kuulostelemaan.

Oli kuin tuo joku olisi kuullut Mattin hiippailun ovelle, sillä nyt tämä oli aivan hiljaa. Risahdustakaan ei kuulunut.

Matt ojensi kätensä ovelle ja työnsi sen varovaisesti auki. Hän odotti hetken, kurkisti huoneeseen ja viimein astui ovesta sisälle.

Tarkastettuaan huoneen nopeasti hän asteli ovelle, aikeenaan painua takaisin muiden luo, kun joku hyökkäsi hänen kimppuunsa takaapäin. Matt kaatui lattialle, hyökkääjän rysähtäessä hänen päälleen sellaisella voimalla, että kaikki ilma pakeni keuhkoista ja hän joutui hetken haukkomaan henkeään.

Matt nousi ja työnsi samalla yllättyneen hyökkääjän pois päältään, astahtaen itse kauemmas tästä. Hän seurasi hyökkääjää kiivaasti hengittäen, sormet nyrkkiin puristuneina, valmiina kumauttamaan, jos tuo mies tulisi uudestaan päälle.

 

Mies oli todellakin yllättynyt siitä, että vastus olikin ollut vahvempi kuin hän oli olettanut. Nyt hän seisoi paikallaan ja arvioi uudestaan vastuksen, valmistautuen uuteen entistä rajumpaan hyökkäykseen.

 

Matt seurasi miehen liikkeitä tarkkana, sillä nyt pimeyteen tottuneet silmät olivat tunnistaneet miehen. Se oli Craig, tai pikemminkin joku joka esiintyi Craigina.

Hän tiesi, ettei voisi päästää miestä ohitseen, sillä se tietäisi karmeaa loppua muille. Ei, sitä hän ei voisi sallia tapahtuvan, ei koskaan.

Hetken näytti siltä, kuin tuo mies aikoisi perääntyä, mutta sitten yllättäen hän syöksyi päin Mattia, joka paiskautui päin vastakkaista seinää. Hetken ajan tähdet sinkoilivat hänen silmissään ja takaraivossa tykytti inhottavasti.

Hän nousi vaivalloisesti seisomaan ja näki miten mies suunnisti määrätietoisesti keittiönurkkaa kohden. Matt arvasi mitä miehellä oli mielessä ja ryntäsi perään. Hän sai miehestä otteen ja kumpikin rojahti päin keittiötasoa.

Ryminä oli herättänyt muut ja Jon oli valmiina syöksymään apuun, jos tilanne alkaisi näyttää Mattin kannalta pahalta.

Fiona näytti siltä kuin tahtoisi mennä väliin, mutta pysyi kuitenkin ystävänsä Monan rinnalla, Jillin katsellessa menoa silmät suurina.

Wes pysyi hänkin aloillaan, vaikka toisaalta halusi mennä auttamaan.

 

Matt yritti kaikin voimin estää miestä saamasta käsiinsä veistä, tasolla olevalta telineeltä, mutta mies sai karistettua Mattin hetkeksi kimpustaan ja nappasi teräaseen sormiinsa. Nyt Matt alkoi hiljalleen perääntyä, sillä ei halunnut saada puukkoa nahkaansa.

Mies syöksähti eteenpäin ja huitaisi veitsellä Mattia, joka väisti.

Tiedän, ettet ole Craig.” Matt sanoi ja väisti taas uuden huitaisun. ”Kuka olet ja mitä haluat?” Hän kysyi uudestaan ja väisti, mutta terä ehti viiltää käsivarteen syvän haavan.

Craig” ei vastannut, vaan hyökkäsi taas ja onnistui viiltämään Mattia uudelleen käsivarteen.

Sydän takoi hurjana Mattin rinnassa, hänen väistellessään tuota veistä heiluttelevaa hullua. Hän tiesi, että jotain olisi tehtävä ja pian tai muutkin saisivat osansa veitsen iskuista.

Matt syöksyi eteenpäin ja iski nyrkkinsä yllättyneen hyökkääjän kasvoihin, jolloin tämä rojahti päin ruokapöytää ja valahti lattialle.

Näytti siltä, että Matt oli saanut taltutettua miehen. Silti kukaan ei uskaltautunut lähellekään tuota jääsilmäistä murhaajaa.

 

Jill asteli Mattin luo, napaten ohi mennessään tasolta talouspaperirullan ja yritti tyrehdyttää veren vuotoa käden haavoista, painelemalla paperia haavojen päälle.

Kumpikaan heistä ei huomannut, kun Craig nousi paikaltaan ja alkoi veitsi ojossa lähestyä kumpaistakin.

Matt kuuli liikettä takaansa ja huomasi Craigin lähestyvän heitä. Hän kiskaisi Jillin pois juuri ajoissa veitsen tieltä, joka upposi kahvaa myöden hänen omaan leveään selkäänsä. Mattilta karkasi tukahtunut voihkaisu, kun Craig kiskaisi puukon irti ja iski toisen ja kolmannen kerran, minkä jälkeen Matt vajosi henkeään haukkoen polvilleen ja lysähti siitä kasvoilleen lattialle.

Koko tuon ajan Jill oli katsonut Mattin kasvoja ja tuskaista ilmettä, joka niille piirtyi, ennen kuin tämä vajosi lattialle.

Matt!” Jill huusi ja vajosi itsekin polvilleen. ”Matt, kiltti älä kuole. Matt? Matt!? Ei, ei! Matt! Ei!” Hän hoki kyyneleiden valuessa vuolaina poskilleen. Hän painoi kätensä haavojen päälle, vaikka tiesikin sen olevan myöhäistä, sillä terä oli osunut tappavan tarkasti kohteeseensa useamman kerran.

 

Tällä välin Jon oli ehtinyt napata golfmailansa ja Wes tuolin käsiinsä. He olivat vakaasti päättäneet nujertaa tuon miehen, ennen kuin tämä puukottaisi seuraavaa uhria. Kumpikin lähestyi miestä valmiina iskemään, heti jos tämä syöksyisi päälle.

Patric%20paljastaa%20todellisen%20luonte

Pakeneva%20murhaaja-normal.jpg

Craig tajusi tämän, syöksyi ovelle tönäisten Jonin kumoon ja samalla huitaisten tätä veitsellään. Jon kaatui lattialle ja golfmaila lensi jonnekin kädestä, kun Craig samaan aikaan avasi salvan ja juoksi ulos pimeyteen.

Kun Craig oli kadonnut, Jon kömpi kiroillen ylös lattialta ja harppoi Mattin ja Jillin luo, vain huomatakseen, ettei Mattin suhteen mitään ollut enää tehtävissä.

Jill istui polvillaan Mattin vieressä ja yritti yhä tyrehdyttää verenvuotoa, vaikkei siitä nyt enää ollut apua.

Jill.” Jon sanoi kyykistyen Jillin viereen ja mietti mitä seuraavaksi sanoisi, sillä nainen oli selvästi pahasti järkyttynyt ja ollut myös ilmeisen kiintynyt Mattiin. ”Jill, anna olla. Hän on jo avun ulottumattomissa.” Hän sanoi lempeästi.

Ei, ei, ei, hän elää vielä, häntä täytyy auttaa.” Jill sanoi hievahtamattakaan paikaltaan.

Jon otti lempeästi naisen veren tahrimat kädet omiinsa ja veti tämän varovaisesti ylös. ”Jill, auttaisin häntä jos vain voisin, mutta…” Jon aloitti ja katsoi naisen itkettyneitä kasvoja, kun tämä keskeytti.

Ei, ei, ei.” Jill vaikeroi, eikä edes jaksanut vastustella, kun Jon veti hänet lähelleen.

Olen pahoillani.” Jon sanoi hiljaa ja silitteli kevyesti naisen hiuksia. Hänen oli vaikea pitää malttinsa, kun tunsi miten nyyhkytykset tärisyttivät naisen vartaloa, joka nojasi hänen omaansa vasten.

Lohduttaja-normal.jpg

Jon vilkaisi Jillin olan ylin Fionaa, joka tajusi vihjeen ja meni keittiö nurkkaan etsimään viskipulloa. Tovin kuluttua hän palasi mukanaan laillinen tuota teen väristä juomaa.

Tällä välin Jon talutti hellävaroen Jillin sohvalle istumaan ja Fiona ojensi lasin Jillille, joka otti sen käteensä vastustelematta.

Jill nosti lasin huulilleen ja joi sen sisällön kiltisti, kuitenkaan tajuamatta mitä teki. Hän oli aivan liian hysteerinen käsittääkseen, mitä hänen ympärillään tapahtui. Huoneessa olijat katselivat hetken aikaa lattialla makaavaa miestä epäuskoisesti ja Wes harppoi sitten sulkemaan selällään ammottavan oven säppiin. Jill tärisi muutaman hiljaisen minuutin ajan, kunnes hänen hartiansa alkoivat hitaasti rentoutua. Naisen silmäluomet alkoivat sulkeutua. Jon huomasi naisen yllättävän väsymyksen ja auttoi tämän makuulleen sohvalle. Hetkeä myöhemmin nainen oli unessa.

Nukkuva%20Jill-normal.jpg

Jon rypisti kulmiaan.
”Omituista. Kuinka hän nyt noin nukahti?”
Wes pudisti hämillään päätään. Toiset seisoivat edelleen paikoillaan sanattomina.
”Meidän täytyy siirtää Matt pois tästä Wes. Tuletko auttamaan?” Jon kysyi ja siirtyi nostamaan maassa makaavaa miestä ylös lattialta.
”Minne me hänet viemme? Ulkona on pimeää, eikä sinne taida olla järkevää mennä juuri nyt.” Wes kysyi ja riensi Jonin avuksi.
”Nostetaan tuonne oven ulkopuolelle ja haudataan kun on valoisaa.” Jon sanoi ja vilkaisi kalpeita naisia huolestuneena.
”Meidän täytyy pysyä hereillä vahdissa vuoron perään, ettei Craig pääse yllättämään meitä uudestaan.” Jon lisäsi hetken kuluttua.

Tytöt vetäytyivät nukkumaan kun Matt oli siirretty oven ulkopuolelle ja Jon otti ensimmäisen vartiovuoron.  He majoittuivat kaikki yhteen huoneeseen, varmistaakseen turvallisuutensa. Yön pimeys sai ryhmänjäsenissä aikaan lievää levottomuutta, eikä uni meinannut enää palata heidän silmiin yhtä helposti kuin aikaisemmin. Lopulta tytöt nukahtivat kevyeen uneen, muut paitsi Fiona, joka katseli tarkkaavaisesti Jonin levotonta kävelyä hämärästä makuunurkkauksestaan. Naisen huulilla väreili omituinen sisäänpäin vetäytynyt hymy ja hänen kasvoilleen oli kohonnut epämääräinen, miltei omituinen ilme. Jon ei huomannut Fionan viileää katsetta, vaan käveli edes takaisin hyvin levottomana ikkunasta vähän väliä hermostuneena tähyillen.

 

Fiona seurasi pitkään Jonin kävelyä ja mietti yön tapahtumia. Ei, hän ei enää tekisi mitään muille, sillä, kun hän tarkemmin ajatteli, heistä oli tullut hänelle kuin perhe.

Se kiristävä paskiainen saa luvan tulla toimeen omillaan, minä en häntä enää auta.’ Hän ajatteli ja vilkaisi Monaa, joka lepäsi hänen lähellään ja sitten muita. ’Onneksi laitoin vain pienen annoksen unilääkettä Jillin lasiin.’ Hän vielä tuumasi.

Niin, ehkäpä Jillille teki hyvää, unohtaa hetkeksi, vaikka aamulla pää olisi todennäköisesti kipeä, Fiona ajatteli ja käänsi kylkeään.

 

Jon puolestaan jatkoi kävelyään edestakaisin, vilkuillen välillä ulos. Loppu yö eteni hitaasti ja pimeys alkoi vetäytyä aamun kajon tieltä, eikä Jon hennonut herättää seuraavaa vahtivuorolaita, vaan päätti seistä paikallaan aamuun asti.

Uskollinen%20vahti2-normal.jpg

Uskollinen%20vahti-normal.jpg

 

Taivas täyttyi kullan ja punaisen sävyillä, Jon katseli hiljalleen vaalenevaa maisemaa ääneti.

Jonain toisena hetkenä hän olisi pitänyt näkemästään, mutta nyt hänen mielessään pyörivät yön tapahtumat ja tuhatkunta kysymystä tapahtuneelle. Hän ihmetteli myös niitä paria kysymystä, jotka Matt oli kysynyt ennen kuin Craig oli hyökännyt tämän päälle.

Hänen oli täytynyt keksiä jotain omalla vuorollaan, mutta mitä?

 

Aurinko kipusi hiljalleen korkeammalle, lokit heräsivät uuteen aamuun ja nousivat siivilleen suunnaten merelle ruuan hakuun.

Meri aaltoili hiljaa, vaahtopäisten aaltojen huuhdellessa rantaa tasaisena kuin sydämen syke. Meren rauhoittava pauhu kantautui majalle, sekoittuen merilintujen ja heräävän sademetsän ääniin.